Vakosamettia ja karkkisadetta

Hyvinkää 70- ja 80-luvulla. Sohva on verhoiltu ruskealla vakosametilla. Puhelin on oliivinvihreä ja sen valintalevy raskas pyörittää. Oksasen kioskilta ostetaan kymmenen pennin irtokarkkeja. Kevään ensimmäinen jäätelö syödään Anttilan kulmaa vastapäätä Donnerin obeliskin puistossa suihkulähteen ruikkiessa auringon säteissä kimmeltävää vettä turkoosiin altaaseen. Muistatko, kun kierrettiin jonossa fluorihuuhtelunestettä suussa purskutellen siinä juhlasalin pukuhuoneessa, jossa oli jääkylmää aina jumppatunnille mennessä? Ja kynnet murskaantuivat ja hampaat järsittiin pilalle, kun yritettiin irrottaa Lego-palikoita toisistaan? Radiossa soi Katri Helena, Baccara ja Abba ja telkkarissa pyörii Rosvo Rudolf, Kössi Kenguru, Kivikasvot ja Parempi myöhään? Turvallinen lapsuus. Missä ovat meidän vaaramme? Suurin vaara taitaa olla se, että jos puhaltaa purkkapallon ja tuuli käy, pitkät hiukset takertuvat siihen ja haivenien päät tulevat purkan mukana suuhun. Parin puraisun jälkeen tukkaa on vaikea irrottaa purkkaköntistä.

Liisa Rauhakoski, filosofian maisteri, s. 1974, asuu Hollannissa. Kasvanut Hyvinkäällä, opiskellut Helsingissä, muuttanut 1996 Saksaan ja 2001 Hollantiin. Liisa Rauhakoski kirjoittaa henkilökohtaisista kokemuksistaan omaelämäkerrallisia romaaneja, joiden aiheet ja tyyli elävät vaiheiden mukaan. Ulkomailla oleskelun aspektit ja huumori ovat läsnä useissa teoksissa. Havainnot kerrotaan realistisesti ja avoimesti. Ensimmäinen julkaistu teos, "Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia", käsittelee Hollannissa asumisen alkuvuosia päiväkirjamerkintöjen perusteella. Toinen romaani, "Niin vahva kuin olen", pureutuu avioeron kriisiin ja oman voiman heräämiseen päihdehuuruisessa suhteessa. Kolmas, "Vakosamettia ja karkkisadetta", palaa varhaisten lapsuusmuistojen nostalgiaan, 70- ja 80-luvun fiilistelyyn ja kasvamiseen Hyvinkäällä.