Ulla hyvä, parahin Urpo!

Vanha kirjelaatikko, aikaikkuna jatkosotaan Kaksi Köyliössä syntynyttä nuorta kirjoittaa toisilleen satoja kirjeitä jatkosodan vuosina, toinen rintamalta Kannaksen Raudusta, toinen kotipitäjästä. He ovat maaseutu-Suomen tavallisia nuoria, vai ovatko, kun kirjeensäkin kirjoittavat pikakirjoituksella? Ulla ja Urpo aloittavat kirjeenvaihdon 18-vuotiaina. Kenttäposti on hidas, mutta niin vauhdikkaasti silti edetään, että rintamalta kotiutuu marraskuussa 1944 vaimonsa luokse jo ukkomies. Jatkosodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta, mutta kirjeet ovat yhä tallessa vanhassa pahvilaatikossa. Salolainen toimittaja Kauko Mäntylä kokoaa vanhempiensa kirjeet ja taustoittaa niitä kuvin, sotakatsauksin ja kommentein. Rakentuu kertomus rakkaudesta, mutta samalla paljosta muusta. Pioneeri ja kerhoneuvoja elävät samat sotapäivät kuin Suomi valtiona, ja ne päivät limittyvät toisiinsa. Kirja antaa lukijalle tilaa vertailuun ja näkökulmien yhdistelyyn: miten elää tavallisena nuorena koko maailman sotaa?

Salolainen toimittaja, YM Kauko Mäntylä on tehnyt työuransa Salon Seudun Sanomissa toimittajana ja toimituspäällikkönä. Kirjoittaminen on Mäntylän mukaan ihmisen töistä tärkein, mutta välillä annetaan soiton soida. Uran suurin kirjoitusprojekti on nyt kansissa nimellä Ulla hyvä, parahin Urpo! Omien vanhempien jäämistöstä löytyi satojen kirjeiden kokoelma jatkosodan ajalta. Valtaosa kirjeistä oli kirjoitettu pikakirjoituksella, joka taito Kaukollakin on hallussa. Tekijää kiinnostaa mikro- ja makrohistorian limittyminen toisiinsa. Hän taustoittaa tavallisten nuorten sotakirjeet sotatilannekatsauksin, monin muin ajankuvin ja kommentein. Tapa toimii, syntyy uniikki teos! Aiemmat julkaisut: Kirjat: - Ihmisen opas 2009 (toim.). - Ihmisen kuva 2010 (piirros- ja pakinakirja yhdessä piirtäjä Kari Lehdon kanssa) - Tuohitun Tahti 2016. Levyt: The Green Hope -yhtyeen levyt Villi ja vapaa (2014) sekä Love and Whiskey (2015). Rooleina levynteossa kitaristi ja tuottaja.