Sodan ja rauhan päiväkirjat

Sodan ja rauhan päiväkirjat -teos sisältää Kemijokivarressa 1918 syntyneen Antti Laurinollin päiväkirjat talvi- ja jatkosodan ajalta. Valoisia sävyjä sota-aikaan tuovat rauhan ajan päiväkirjat, joissa Laurinolli kertoo elämyksiä tarjonneesta Norjan-matkastaan vuonna 1950. Laaja kirjeenvaihto antaa päiväkirjoille uusia näkökulmia. Antti Laurinollin kirjeenvaihtokumppaneita olivat omat sisarukset, rintamakaverit ja ikätoverit Kemin, Tornion, Kemin maalaiskunnan ja Tervolan seuduilta. Laaja kirjeystävien verkosto syntyi Peräpohjolan kansanopiston lukuvuoden 1936-37 opiskelijoista, joista monet asuivat Kemi- ja Tornionjokivarren kylissä. Sotahistoriat kertovat valtiomiehistä ja kenraaleista, joiden kauaskantoiset päätökset vievät voittoon tai ainakin torjuntavoittoon. Tämä kirja kertoo tavallisista miehistä ja naisista, jotka pitivät yllä elämää ja arkea vaikeana aikana ilman voitonhuumaa ja sankaruustoiveita. Päiväkirjat ja kirjeet antavat kuvan siitä, mitä nuoret Pohjois-Suomessa kokivat, näkivät ja tunsivat sodan ja puutteen keskellä. Sota varjosti näiden ihmisen nuoruutta, mutta elämä ei silti ollut pelkkää synkkyyttä. Kirja kertoo nuorten ihmisten elämänhalusta ja vaikeuksien voittamisesta. Laurinollin perhe hajosi sodan aikana, kun kaksi veljeä kuoli ja osa sisaruksista muutti omilleen pois kotoa. Kirja antaa kuvan siitä, millaiselta pohjalta sodanjälkeisen Suomen elpyminen lähti liikkeelle.

Antti Laurinolli (1918-1988) oli Kemin maalaiskunnassa (Vuodesta 1979 Keminmaa) asunut maanviljelijä ja talousneuvos, joka tunnettiin kotiseudullaan pitkäaikaisena kunnanhallituksen puheenjohtajana ja paikallisena vaikuttajana. Laurinolli osallistui talvisotaan Karjan kannaksella ja jatkosotaan Maaselän kannaksella, jossa hän haavoittui vuonna 1944. Poliittisen uransa Laurinolli aloitti 1940-luvulla, jolloin hän oli mukana perustamassa maalaisliiton paikallisosastoa ja nuoriso-osastoa. Hänestä tuli Maaseudun nuorten liiton Kemin piirin ensimmäinen puheenjohtaja. Antti Laurinolli oli maalaisliiton ja myöhemmin keskustapuolueen kunnanvaltuutettuna vuodesta 1946 lähes keskeytyksettä kuolemaansa saakka vuoteen 1988. Kunnanhallituksen puheenjohtajana hän toimi 1965-1984. Lisäksi hän toimi monissa muissa kunnallisissa luottamustoimissa. Kunnallispolitiikan ohella Antti Laurinolli osallistui laajasti yhdistystoimintaan. Kemin seudun metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajaksi hän tuli 1953. Lapin metsänhoitoyhdistysten liiton hallituksessa hän toimi 1958-82. Hänet valittiin 1966 Lapin piirimetsälautakuntaan, jonka varapuheenjohtajana hän oli 1976-83. Kemin maaseurakunnan kirkkohallintokunnan jäsenenä hän oli 1964-76 ja kirkkoneuvoston jäsenenä 1979-82. Kemin seudun säästöpankin isännistössä hän aloitti 1954. Puheenjohtajaksi hänet valittiin 1956. Hän jatkoi siinä tehtävässä aluesäästöpankin syntymisen jälkeen vuoteen 1983 saakka. Osuusliike Kemin seudun johtokunnassa hän toimi vuodesta 1960 alkaen. Hän jatkoi Osuuskauppa Pohjanseudun johtokunnassa ja hallintoneuvostossa, jonka puheenjohtajana hän oli 1978-85. Lapin maakuntaliiton jäsenenä Antti Laurinolli toimi 1965-73 ja Lapin seutukaavaliiton jäsenenä 1977-1988. Sotainvalidien Veljesliiton Kemin osastossa hän toimi varapuheenjohtajana 1984-86. Veljesliiton Lapin piirin puheenjohtajaksi hänet valittiin 1987. Laurinolli avioitui vuonna 1952. Perheeseen kuului hänen lisäkseen vaimo ja kaksi lasta.