Pirulainen vaanii kuin tauti

Luulisi seitsemänkymppisen miehen, joka on tottunut sulan maan aikana pyöräilemään pitkin Etelä-Pohjanmaata, talvisin hiihtämään kotimaisemissa, Lapissa ja Kainuussa sekä vuodenajasta riippumatta uimaan Seinäjoen uimahallissa, kärsivän karanteenista. Mutta mitä vielä, koronapirulaisen kiusaksi Turja lisäsi yhden päivälenkin borderterrieri Capun kanssa Linnanpuiston ja Pajuluoman maisemissa. Salaisena aseena hänellä oli vielä kiekonheitto, ja ukko alkoi paiskoa limppua. Hengenravintoa hän saa blogikirjoittelusta ja sitä evästä on piisannut tähän kirjaan. Turja sanoo tottuneensa ilmaisemaan asioita ja itseään kirjoittamalla, ja siihen karanteeni on tarjonnut likietuisen alustan ja ylimääräistä aikaa. Ja havaintoja on tullut talletettua jo ennen koronan pirulaistakin. Havainto kun on kaiken inhimillisen alku.

Turja Tapio Turenius (s.1948) on kasv.kand. ja ammatiltaan journalisti, joka työskenteli alalla 40 vuotta, pisimpään eli kolmekymmentä vuotta Ilkan toimitussihteerinä ja toimittajana sekä Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalaisen toimittajana. Vuodet pitäjänlehdissä opettivat tarttumaan tehtävään kuin tehtävään niin kynään kuin lehtiöön sekä kameraan. Päivittäisen lehtityön rutiineja ja kyynistymistä Turenius torjui nikkaroimalla nurkkapakinoita ja värkkäämällä novelleja, siis vanhan liiton mies. Nyt hän tarjoaa lukijoille valikoiman kolumneja, pakinoita ja novelleja. Ratkaisevana kosketuksena kirjallisuuteen Turja pitää sitä, kun hän parikymppisenä kesätyöntekijänä oli Finlaysonilla Tampereella samassa tehtaassa, jossa Väinö Linna aikoinaan oli karstaajana. Siellä oli tuolloin vielä Linnan aikaisia työtovereita, jotka kertoivat muistojaan vaiteliaasta kirjailijasta. Elämä rakentuu tarinoista.