Niemi

Jokunen tovi alkuräjähdyksen jälkeen, astronomisten, geologisten ja sen sellaisten sattumien seurauksena, Telluksen pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi törröttää niemi. Sitten tulikin vuosi 1809, ja siinäpä oikeastaan koko tarina olisikin, ellei tuolle 14 miljardin vuoden aikajänteelle mahtuisi joitakin niin kohottavia kuin askarruttaviakin episodeja, joiden kertomisesta saattaa olla lukijalle hyötyä ynnä huvia. Niemi on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme. Kustantamon pihistelyn vuoksi teos keskittyy tuon mainitun niemennökön ympäristöön, toki vertaillen sen saavutuksia eurooppalaiseen ja laajempaankin hengentuotantoon. Venäjän vallan aika ja Suomen tasavallan historia on siis jätetty pois. Hurmeen tutkain löytää aina uutta jo muka tiedetystä. Taiteilijan ja tieteilijän yhdistelmäkatse paikantaa niemen ylivertaisesti käännetyimmän tekstin satojen vuosien takaa, pureutuu kansanrunouteen ilman Kalevalan välikättä ja näyttää niemen perusteellisen kansainvälisyyden jo ajalta ennen ristiretkiä. Uskonkiihko ja typerä isottelu eivät ole kirjoit tajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden keksiminen ovat. Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat vaikuttaa tutuilta.

Suomen kiistatta omaperäisin teatteriohjaaja ja -käsikirjoittaja Juha Hurme (s. 1959) on Yövieraat- ja Nälkäteatterin sekä Suomen kiinalaisen teatterin perustajajäsen. Hän on toiminut myös Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana sekä Teatteri Telakan johtajana. Erityisesti kotimaisiin klassikoihin perehtyneenä hän on ohjannut useille kaupunginteattereille. Hurme sai Eino Leinon palkinnon vuonna 2005, ja teatterialan arvostetuin tunnustus, Eino Kaliman palkinto, myönnettiin Hurmeelle keväällä 2014. Kirjailijana Hurme on julkaissut neljä kiitettyä ja kohahduttanutta romaania: Volvo Amazon (Otava, 2007), Puupää (Teos, 2009), Hullu (Teos, 2012) sekä viimeisimpänä suurtyön Nyljetyt ajatukset, joka on saanut hurmioituneen vastaanoton. Juha Hurmeen romaaneissa omaelämäkerrallinen aines sekoittuu fiktiiviseen sekä traagisella että hulvattomalla tavalla, samanaikaisesti.