Kuihtuneet kultaiset kuolpunat

Romaanin Kuihtuneet kultaiset kuolpunat tapahtumat sijoittuvat johonkin Perä-Lappiin sodan jälkeiseen aikakauteen. Kirjan päähenkilönä on pitkälle dementoitunut entinen kauppiasrouva Anna. Lukijat voivat tutustua hänen viimeisiin vaiheisiinsa korskeassa kotitalossaan kesästä pitkän ja kuluttavan talven ylitse uuteen kesään muutaman tukihenkilön avustamana. Hänen tärkeimmät tukihenkilönsäkin ovat enemmän tai vähemmän lähtötunnelmissa. Anna-mummon entinen kotiapulainen kärsii yksinäisyydestä, reumatismista ja muista vanhuuden vaivoista. Naapuritalon vävyn avioliitto on kariutumassa. Pitkään kunnassa toiminut sairaanhoitaja on eronnut ja haikailee takaisin muuttoa synnyinseudulleen Etelä-Suomeen. Keskeisinä teemoina tässä romaanissa ovat muistinmenetys, järjestetyn avioliiton ja lähihenkilön narsismin tuhoava vaikutus ihmiseen. Päähenkilön nuoruuden aikainen idealismi joutuu kohta tekemään tilaa tosielämään. Anna on kuuluisan kauppiassuvun ainoa jälkeläinen, ja hänen velvollisuutenaan on vastustelustaan huolimatta jatkaa kyläkauppiaana. Vaikka tässä romaanissa on hyvin keskeisellä sijalla luopuminen, niin se on samalla myös kertomus uuden rakkauden synnystä.

Olen saamelaistaustainen (Tenon varrelta Utsjoen kunnasta) ja nykyisin jo eläkeläinen. Opiskelin 1970-luvulla matematiikka Helsingin yliopistossa, ja olen vuodesta 1982 lähtien asunut Pariisissa. Kirjallisuus on pienestä pitäen kiinnostanut minua. Olen täällä ulkomailla asuessani julkaissut muutaman romaanin äidinkielelläni ja minulta pitäisi piakkoin ilmestyä saameksi kaksi kirjaa Norjan puolella toimivassa saamelaiskustantamossa. Olen toiminut myös kääntäjänä. Olen saamentanut muun muassa Mukkaa (Maa on syntinen laulu; Laulu Sipirjan lapsista) sekä Rosa Liksomin Yhden yön pysäkin. Minä olen pitkään asunut kaukana synnyinseudultani, joten tiedän varsin hyvin, mitä merkitsee muualla asuminen, tietty juurettomuudentunne ja syrjäytymisen riski. En ole kuitenkaan Lampi-romaanin päähenkilön tavoin kääntänyt selkääni lähtökohdilleni vaan olen aikojen saatossa aika vaikeidenkin vaiheiden jälkeen oppinut hyväksymään etnisen taustani. Minulla on pöytälaatikossani suomenkielisiä kirjoitelmia, jotka haluaisin saada julkaistuksi. Nyt eläkeläisenä haluaisin keskittyä kirjoittamiseen. Olen naimisissa ranskalaisen lingvistin kanssa ja meillä on poika, jonka toisena kotikielenä on ollut suomi.