Ison-Britannian tankit 1918-1960

Tankki kehitettiin Iso-Britanniassa ja Ranskassa 1910-luvun puolessa välissä lähes yhtäaikaa ensimmäisen maailmansodan ratkaisijaksi. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ensimmäisen maailmansodan tankkijoukkoa johtanut eversti J.F.C. Fuller esitti täysin panssaroidun joukon perustamista, jolla olisi itsenäinen kyky hyökkäykseen vihollisen syvyyteen. Samaan aikaan brittiarmeijassa aiemmin toiminut upseeri Basil Liddell Hart esitti kaikki tarvittavat aselajit edustavan mekanisoidun joukon perustamista. Iso-Britanniassa panssarivaunuja haluttiin valmistaa erilaisilla vaatimuksilla jalkaväen tukitankeiksi, ratsuväkityyppisiksi cruiser tankeiksi sekä tankki vastaan tankki tyyppisiin taisteluihin soveltuviksi tankeiksi. Lisäksi valmistettiin kevyitä tankkeja muun muassa tiedustelutyyppisiin tehtäviin. Natsi-Saksan hyökkäys länteen vuoden 1940 puolessa välissä pakotti panssarivaunujen suunnittelun ja massamaisen tuotannon suuntaamisen nykyaikaiseen liikesotaan tarkoitettujen mekanisoitujen- ja panssariyhtymien varustamiseen. Kuinka Iso-Britannia onnistui tässä?

Asko Itkonen on toimi vuodesta 1979 alkaen yli kymmenen vuoden ajan puolustusvoimissa panssarivaunualan eri koulutustehtävissä. Sen jälkeen ura jatkui noin 20 vuoden ajan panssari- ja kuljetusalojen huollon ja kunnossapidon erilaisissa suunnittelu- ja johtotehtävissä. Itkonen kiinnostui tankkien historiasta ja kehityksestä jo 1970-luvun lopussa panssariupseerin koulutukseen liittyen. Kiinnostuksen seurauksena hän on kirjoittanut panssarivaunun kehityksestä ja nykytilasta kertovia artikkeleita noin 30 vuoden ajan Panssarikillan julkaisemaan Panssarilehteen. Nyt kirjan muotoon laadittu Iso-Britannian panssarivaunuhistorian tutkimustyö on Itkosen viides panssarialan julkaisu.