Inkeri, Rinkeli ja talven lumo

Inkeri ja Rinkeli ovat keijukaissiskokset, joille aina sattuu ja tapahtuu, koska - noh- kerkeäville keijukaisille nyt vain sattuu ja tapahtuu keskimääräistä ja keskivertoa keijukaista enemmän. On talvi, oikea sellainen talven satumaa, millainen talven satukirjojen mukaan pitää ollakin. Joka puolella kimaltelee ja kilisee ja kuura pöllyää. Pakkanen paukkuu ja villasukat kastuvat, koska joku ei uskonut, vaan jonkun piti ehdoin tahdoin mennä läträämään lähdeojan heikoille jäille... Inkeri ja Rinkeli löytävät eksyneen ja pelästyksissään nyyhkyttävän pöllönpoikasen, Riepun. Riepu on eksynyt vanhemmistaan ja ajautunut viimatuulen viemänä aivan väärään paikkaan, vanhoille kotikonnuilleen. Tomerat keijukaissiskokset ottavat Riepun siipiensä suojiin, ihan kirjaimellisestikin, ja niin alkaa seikkailu keskellä talven lumoa. Tosin ensin on selvitettävä, missä onkaan tienviitan neuvoma "1,4 km tuohon suuntaan"... Hukkametsä vilisee ystäviä ja vihollisia, mutta keneen lopulta voikaan luottaa? Mitä tarkoittaa, kun ilmeisin ei olekaan sitä, miksi sitä luullaan? Ja missä on maailman tappi? Pippurin pisin paikka? Entä kammeli? Mikä ihme se on? Huh, onneksi välillä voi hörpätä kulauksen kuumaa karkkitulivuorenpurkauskaakaota...

Miia Laurila kirjailija, lapsivalokuvaaja, kuvataiteilija, erityisopettaja, äiti. Kaiken kauniin ihastelija ja loputon esteetikko ja mielikuvitusmaailmamatkaaja. Miia rakastaa suklaata ja kahvia sekä villasukkia ja hänellä on aina koirankarvoja vaatteissaan. Miia nauttii suunnattomasti siitä, että on olemassa maailma, joka on hyvä ja kaunis, jossa on hymyä ja onnea, naurua ja kikatusta, kepposia, hassuja yksityiskohtia ja ihan vaikka ja mitä. Miia uskoo vahvasti siihen, että kukaan lapsi ei ole millään erikoisella tavalla erilainen, vaan ihan kaikki lapset ovat erilaisilla tavoilla erityisiä, täydellisen kauniita omia itsiään. Inkeri, Rinkeli ja talven lumo on Miia Laurilan ensimmäinen lastenkirja.